Irene Hämäläinen, s. Smirnoff (62) ja Eelis Gulin (72) vihittiin 15.5.1966. He kertoivat lähtevänsä häämatkalle Sveitsiin ja Etelä-Saksaan, ja Aino pyysi päästä mukaan.
Ainon kirjeitä matkalta:
21.6.1966
Laivamatka oli ruhtinaallinen. Sain olla yksin hytissäni. Nukkua en oikein osannut, kun koneet jyskyttivät.
Meri oli aivan ihana, väliin peilityyni, joten voimme kaikki erinomaisesti. Travemündessä tuli kesä vastaan ja
Lübekissä ja Hampurissa oli kuuma. Viime mainitussa joimme kahvia Alsterin rannalla. – Sitten lentämään!
Näin heti, että nyt joudumme pilviin ja niin myös kävi. Ukkospilviä riitti koko matkan ajaksi ja lento oli
minulle pelkkää hermojännitystä. Klo 14 jatkui matka junalla etelään ja matka oli miellyttävä. Mutta perillä
satoi ja on oikeastaan satanut koko ajan.
Kaikki täällä on joka suhteessa aivan yli odotusten. Tuntuu aivan toivottomalta löytää sanoja luonnon
kuvaamiseen. Huimaavat alpit ympäröivät meitä niin, että vain pienestä raosta pääsee rata ja tie läpi.
Olemme saaneet nähdä, miten pilvet roikkuvat vuorten rinteillä. Tämän talon takaa alkavat niityt, maa
nousee aika voimakkaasti ja sitten alkaa metsä, kuusia ja pyökkejä. Seuraa paljaita, jyrkkiä kallioita,
halkeamia, joissa vielä lunta ja alas syöksyy pieniä puroja.
Nuoresta parista voin vain sanoa, että he säteilevät onnea. Olemme kävelleet aika paljon, ilma on raikasta
ja viileää. Eelis nauttii! – Aurinko alkaa vähän kurkistella meitä. Olemme syöneet mansikoita ja kirsikoita!
26.5.1966
Ehdottomasti ainoa asia, joka ei oikein ole onnistunut on ilma. Täällä on ollut vain kaksi aurinkoista päivää:
sunnuntai ja tiistai, mutta ne ovatkin sitten olleet sitä ihanammat! Päivistämme kuluu aina huomattava osa
käyntiin kaupungilla ja kaupoissa. Ostamme ruokaa, hedelmiä ja ennen kaikkea postikortteja! Niitä lähtee
tavattomat määrät. Tiistaina teimme ihanan matkan bussilla Itävallan puolelle ja saimme nähdä alppeja ja
taas alppeja, lunta, syöksyviä puroja, lehmiä laitumella, sinne tänne siroteItuja taloja ja latoja, huimaavia
vihreitä laitumia, rinteitä jne.
Huomenna lähdemme koko päivän retkelle bussilla ja käymme mm. Neuschwansteinin linnassa, josta myös
Levas on kirjoittanut. Ajatella, että minä saan nähdä sen! Ensi viikolla on Sveitsin vuoro, mutta tuskin se voi
niin suuria yllätyksiä tuoda! Hei!
31.5.1966
Junamatka tänne oli pelkkää iloa. Myöskin Eelis ja Irene olivat taas kuin laitumelle päässeet veikat! Hieno
vertaus. Meitä suosi taas matkalla kaunis ilma ja näkymät ikkunasta olivat sellaiset, että kilvan huusimme:
katso, katso! Saimme olla kolmisin 6-hengen osastossa Zürichistä tänne kolme tuntia. En voi olla tässä
yhteydessä mainitsematta, että Irene ja Eelis ovat aivan suurenmoisen kultaisia minua kohtaan. Eivät ole
tähän mennessä missään yhteydessä antaneet minun tuntea, että minun seurani olisi heitä häirinnyt.
Minusta tuntuu, että Eeliksen hermot rauhoittuvat. Kun ei ole velvollisuuksia, ei kiirettä, ei puheita eikä
huolia. Irene hoitelee häntä mitä ihanimmin rakkaudella, huolenpidolla ja huumorilla. Yhä edelleen olemme
kaikki kolme kuin untanäkeväiset! Eelis sanoo päivittäin, ettei hän oikein vieläkään usko, että tämä on
totta!
Eelis ja Irene ehtivät olla naimisissa melkein 10 vuotta.
Alkuperäinen teksti: Aino Pinomaa
(Pinon Sanomat 11_1990)