Ainon iloiset 80-vuotisjuhlat 6.10.1984

Aino 24_7_1979

Nuoret sukulaiset järjestivät Aino Pinomaalle hauskat 80-vuotissyntymäpäivät 6.10.1984 NJK:n majalla Lauttasaaressa. Nuorekasta Gulin-Pinomaa-suvun yhdistäjää saapui juhlistamaan 126 suvun jäsentä. Tarjolla oli leikkimielistä ohjelmaa, samppanjaa ja suuri juhlakakku.

Ainon 80-vuotissyntymäpäiväjuhlan kunniaksi pursiseuran sali oli koristeltu kukkasilla, koristeilla ja ilmapalloilla. Sukulaisvierailla oli värikkäät paperihatut. Uunin reunalle oli sytytetty 80 kynttilää. Ulko-ovella vieraita oli vastaanottamassa ”Ainon kuutoset”, kuusi samana vuonna syntynyttä nuorukaista.

Juhlavieraat odottivat henkeä pidättäen päivänsankarin saapumista. Sitten kuului merkiksi torvensoitto. Kaikki nousivat seisomaan ja lauloivat Ainolle onnittelulaulun, jonka jälkeen kajautettiin kolminkertainen eläköön-huuto ja kohotettiin onnittelumaljat. Päivänsankari ohjattiin istumaan. Omaisista kokoonpantu yhtye alkoi soittaa.

Satu Salonen toimi ”conferenciena” kiiltävä korkea hattu päässään ja frakki yllään ohjaten ohjelman suorittajia. Ohjelmassa oli muutamia leikillisiä puheita, kummilapset alkaen Ollista (62 v.) ja päättyen Lapinlahden Heikkiin (18 v.) esittävät hauskan leikin ”Yksi pieni kummilapsi kulki näin”. Sitten lapsiryhmät lauloivat tai lausuivat onnitteluja Ainolle, ”Kunnelle”. Lopuksi tuli vielä pienten ryhmä käsissään pahvipalasille piirretyt kirjaimet, joista piti tulla sanat ”PALJON ONNEA”.

Valtava syntymäpäiväkakku oli koristeltu hedelmillä, marsipaanikoristeilla ja kermavaahdolla. Kun kahvi oli tuotu pöytään, Aino aloitti juhlallisesti kakun leikkaamisen, ja sen jälkeen muut kiiruhtivat kakkujonoon. Aino saatettiin seuraavaksi seniorien pöytään. Puheensorina oli niin voimakas, ettei naapurin ääntä tahtonut kuulla, mutta hymy oli kaikkien huulilla! Aino huomasi yllätyksekseen, että juhlaan oli tullut sukulaisia Oulusta, Kajaanista ja Lapinlahdelta asti. Sukulaisherra kutsui Ainon tanssimaan pienen valssikierroksen. Myös ”pseudo”-rouvat ja -miehet toivat kauniita ja sydämellisiä onnentoivotuksiaan todistaen siten oman kuuluvuutensa tähän vitaaliseen ja suureen sukuun.

Ja lopuksi kenties paras esitys: Merja Tamminen kantoi sylissään 3,5-vuotiaan poikansa Teron mikrofonin luo ja kysyi häneltä:

– Oletko äidin poika?   – En.

– Oletko isän poika?     – En.

– No kenen poika sitten olet?     – KUNNEN!

 

Alkuperäinen teksti: Irene Gulin

(Pinon Sanomat 5_1984) (pdf:n sivu 27)

(Pinon Sanomat 5_1984) (pdf:n sivu 26)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *