Eero ja Maikki Pinomaa

Eero ja Maikki 1938-min

Eero Pinomaa (1885−1962)

Jo ennen vapaussotaa tuli Eeron ja Maikin vastaperustetun perheen asuinpaikaksi Viipuri aina kesään 1944 saakka. Karjalaisuus ja viipurilaisuus olivat tunnusomaista tälle uskaltaisiko sanoa tyypilliselle Gulin-suvun kasvatille. Tinkimätön velvollisuudentunto ja oikeudenmukaisuus, joka ennen kaikkea ilmeni suhteissa alaisiin, jotka olivat tottuneet luottamaan siihen, että mikä sovittu, se myös pitää. Asioiden piti yleensä järjestyä, käsitettä mahdoton ei tunnettu. Vastuu liikenteen hoidosta Kouvolasta valtakunnan rajalle Karjalan kannaksella ja Saimaasta kaakkoon merkitsi vastuuta koko Kaakkois-Suomen teollisuuden ja kaupan liikennetarpeesta, josta vähin ei ollut maamme suurimpien vientisatamien Viipurin, Uuraan, Koiviston ja Makslahden liikenne.

Viipuri, sen kulttuuri, talouselämä, musiikki ja kunnallinen toiminta olivat toimintasektoreita, joille Eerolla riitti aikaa ja harrastusta. Ei siis ihme, että vastuu kolmen veljeksen kasvatuksesta jäi melko yksinomaisesti äidin harteille. Isä oli ehdoton auktoriteetti, komentopuoli sotilaallista silloin, kun aikaa sellaiseen muilta hommilta riitti. Kesälomat maalla muodostivat poikkeuksen.

Kun kotikaupunki lopullisesti menetettiin, aineellisten arvojen menetys ei koskenut läheskään samalla tavalla kuin koko sen henkisen ilmapiirin hajoaminen, jota kotikaupunki ihmisineen ja instituutioineen isälle merkitsi. Ei se toki merkinnyt henkistä luhistumista, kaukana siitä. Karjalaisella elämänmyönteisyydellä aloitettiin uudelleen, olihan jäljellä työ ja suuri joukko kohtalotovereita. Sopeutuminen uusiin oloihin kävi nopeasti, mutta jotain korvaamatonta oli kuitenkin jäänyt rajan taa.

Veljessarjan vanhimpana hän ilmeisesti tunsi jonkinlaista tienraivaajan velvoitetta ja ambitiota. Kuvaavana tälle kerrottakoon isän kuoleman jälkeen eräältä yhteiseltä tuttavaltamme kuulemani tapaus. Hän oli kysynyt isältä: “Sinähän olet tietämäni mukaan piispa Gulinin veli?” Nopea vastaus oli: “Ei, piispa on minun veljeni.”
(Kaarlo Pinomaa, Pitäkää yhtä – Håll ihop, 2005)

Maikki Pinomaa (1892−1981)

Maikki Appelberg vietti lapsuutensa kasvatusvanhempiensa ja sisarustensa kanssa Multialan kartanossa Luumäellä. Kouluikään tullessaan hän muutti sukulaistätinsä luokse Viipuriin, jossa hän kävi Viborgs Svenska Fruntimmerskola -nimistä koulua. Koulu oli perustettu 1780-luvulla, ja sen tavoitteena oli opettaa viipurilaisen herrasväen tyttärille mm. ranskan kieltä ja kulttuuria. Maikin kohdalla ranskan opiskelu jatkui koulun päätyttyäkin muuttuen elinikäiseksi harrastukseksi. Opiskelun jälkeen Maikilla oli toimi viipurilaisessa pankissa. Maikki ja Eero avioituivat 1916. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Taloudenhoidon lisäksi Maikki luontevasti kantoi vastuun edustustehtävistä, valmiina vastaanottamaan yllätysvieraita jopa muutaman minuutin varoitusajalla. Maikki pystyi kädenkäänteessä loihtimaan tarjottavaa pöytään ja nautti tämän taitonsa johdosta suurta arvostusta. Hän hallitsi myös mm. kotiviinin valmistuksen erikoislajeinaan madeira ja sherry. Maikki oli käytännön ihminen, joka ompeli, kutoi, virkkasi ja nypläsi pitsiä, mutta käytti taidokkaasti myös vasaraa, pihtejä ja meisseliä vastaten tarvittaessa kodin korjaustöistä. Hän harrasti myös posliininmaalausta. Kouluajalta säilyneestä akvarellista voidaan päätellä hänen olleen muutenkin taiteellisesti lahjakas.

1930-luvun alkupuolella Maikki kävi konekirjoituskurssin helpottaakseen perheen taloudellista tilaa ja alkoi ottaa vastaan puhtaaksikirjoitustehtäviä. Maikki oli hyvin tarkka kodin talouden hoidossa. Vieläkin on tallella muistikirjoja, joiden merkinnät kertovat yksityiskohtaisesti kaikista tuloista ja menoista. Taloudellinen tilanne helpottui vuosikymmenen lopulla muutamaksi vuodeksi. Sota kuitenkin katkaisi normaalin elämän, ja perhe joutui monien vaiheiden jälkeen evakkoon Kouvolaan. Sota-aika oli perheelle muutenkin raskas, sillä Erkki kaatui Tali-Ihantalan ilmataistelussa kesällä 1944.

Sodan jälkeen perhe muutti Lahteen, jonne Eeron työt olivat siirtyneet Viipurista. Täällä Maikki perusti mm. ranskan kielen opintoryhmän, joka toimi useita vuosia. Vuonna 1951 Eero jäi eläkkeelle ja otti vastaan tarjotun viran Kausalan KOP:n pankinjohtajana. Perhe muutti Kausalaan, jossa asui vuoteen 1957, jolloin Eero jäi lopullisesti eläkkeelle. Kausalan vuosina Maikki osallistui pankin “johtamiseen” tarkastamalla iltaisin, että pankin ovet olivat lukossa. Ne kun tahtoivat välillä unohtua auki. Perhe muutti Kausalasta ensin Lappeenrantaan ja sieltä 1961 Helsinkiin Puotilaan.

Eeron kuoltua Maikki eli yksin Puotilassa. Voimien hiipuessa Maikki muutti Onni Talaksen säätiön Onni-kotiin elämänsä viime vuosiksi.
(Kaarlo Pinomaa, Pitäkää yhtä – Håll ihop, 2005)