Kirjeitä sota-ajalta

Kirjeitä sota-ajalta

K.A. Pinomaan kirjoittama kirje Eijan äidille Raia Pinomaalle, kirjoitettu 25.6.1944

Hei!

Olen juuri palannut mitä antoisimmalta matkalta Luumäeltä. Ensiksi on tässä oheisena matkatavarakuitti, jolla aikanaan tulet saamaan – jos tulet – kaksi laatikkoa, joista toinen sisältää rex-
purkkeja täysinäisinä ja toinen erilaista ruoka tavaraa kuten jauhoja, ryynejä jne. Tämä jälkimmäinen olisi Sinun voimiesi mukaan avattava ja tutustuttava sen sisältöön siinä mielessä, että se on ollut kosteudelle alttiina ennen lähtöään Luumäeltä ja siis tavarat saattavat olla homeelle alttiita. Mitä Sinun sitten olisi tehtävä tämän vaaran torjumiseksi, ei kuulu tämän esityksen puitteisiin.

Toiseksi olen mitä suurimmalla vaivalla onnistunut toimittamaan Eken kanootin Luumäen asemalle varustettuna teidän osoitteellanne ja on asemamies Nihtilä luvannut toimittaa sen menemään. Milloin hänellä on tilaisuus se tehdä, se on asia erikseen, mutta kuten sanottu, vireillä tämäkin hanke on.

Kolmanneksi tapasin mm. luutn. Öintilän siellä samassa paikassa kuin toimia siellä viime talvisodan aikanakin, jolloin meillä oli ilo toimia siellä yhdessä. Tällöin Sinä muistaakseni ja aivan varmastikin luovutit yhden sormuksen Luumäen kirkkoherralle, jotta hän toimittaisi sen kultakeräykseen. Toissapäivänä minä sain häneltä vastikesormuksen toimitettavaksi edelleen Sinulle. Tässä se nyt sitten tulee.

No niin. Edellisestä olet saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten nämä materiaaliasiat ovat. Mitä muuhun tulee, niin voin vain kertoa, että ”Musti” aikoo toistaiseksi ja todennäköisesti niin kauan kunnes koko asemalle toimitettu tavaramäärä on lähtenyt liikkeelle, olla Pinolassa.

Eipä sitten kummempia tällä kertaa. Voi hyvin ja jaksa paremmin kuin muut. Terveiset Ekelle, jos saat yhteyttä.
      Tuus Kako

Lauri Gulinin kirje Martta-vaimolleen Äänislinnasta kirjoitettu 2.2.1944

Rakkahin vaimo!

Vaikka tänään jo postitin yhden kirjeen kenttäpostissa sinulle tulemaan, niin naputtelen tässä nyt kuitenkin asunnossani siihen jatkoa. Asia kävi nim. sillä tavalla, että kohta sen jälkeen kun olin sulkenut kuoren ja lähettänyt kirjeen menemään, soi puhelin ja siinä tuli puhelu kenttäsairaalan ylilääkäriltä sieltä jostain etelästä. Pojassa (Yki) on vähän lämmön nousua ja pitkästä yskästä aiheutuvia rahinoita kuuluu vähän. Nämä eivät kuitenkaan ole vaarallisia, mutta hän on muuten alakunnossa. Pitäisi saada lihotetuksi, toisin sanoen kunnollista lepoa ja paljon ja hyvää ruokaa. Se oli siis kenttäsairaalan lääkärin lausunto. Saamme nyt parin päivän kuluttua kuulla, mitä sotasairaalan viisaat herrat sanovat. Kyllähän asia on sillä tavalla, että täällä on sotamiehen ravintona oikeastaan 30 gr:n voiannos päivittäin, muu on enemmän tai vähemmän semmoista höystettä lisäksi, josta ei ole nuorille tarpeeksi ravintoa, täten on aliravitsemustilaan joutuminen lähellä.

Älä sinä nyt vaan tämän minun selostukseni johdosta tule suotta levottomaksi. En minä ainakaan toistaiseksi luule, että pojalla sen kummempaa hätää vielä olisi. Olen päinvastoin aivan vakuutettu siitä, että kun hänet nyt saadaan tänne sotasairaalaan ensin tarkan tutkimisen alaiseksi ja tila saadaan ”kiinnilyödyksi”, niin kyllä minä saan jutelluksi lääkärien kanssa asiat niin, että poika tarpeen vaatiessa lähetetään kotiinkin lepäämään ja syömään, jos asiat sitä vaativat.

Tulin tässä yhteydessä ajatelleeksi, että lähetän Ykin mukana joka tapauksessa sinulle kotiin tupakkaa, n. 6 –
7 laatikkoa Työmiestä ja saman verran pillejä. Sinun pitäisi saada tietoosi joku voileverantööri, joka
tupakkaa vastaan antaisi voita. Sillä tavalla voi ei tulisi niin suhteettoman kalliiksi. Taidetaanhan siellä
kotirintamalla Työmies-laatikko noteerata paikotellen 200 markkaan saakka.

Olen soittanut ups.sotilaskotiin nyt uudelleen ja tilannut taas huoneen ja iltateet. Ja tänä iltana ei tilaus
taidakaan mennä hukkaan! Huomenna minun täytyy aamulla viedä Yki hyvissä ajoin sinne sotasairaalan
vastaanotolle.

Kyllä ne Velin lähettämät kuvat Eeliksen päiviltä ovat vähän oudon näköisiä, yhtä lukuunottamatta. Mitähän
minä niin käsilläni osottelen kahdessa kuvassa. Voisi luulla minun ottaneen erinäisiä nokosia eleistä
päätellen.

Panen nyt tähän kirjekuoreen oikein 5 mk:n merkin niin saapahan Juhani semmoisen leimattuna. Sano
muuten Juhanille että ei täällä ole enää niitä Itä-Karjalan merkkejä 10 ja 25 mk:n hintaisia. Olen kai
suunnilleen nyt lähettänyt ne joita täällä vielä on saatavissa.

Monin monin terveisin!!
      Lauri