Lauri ja Martta Gulin

Lassi ja Martta sekä AL-min

Lauri Pinomaa (1890–1970)

”Lauri on filosofi, rauhallinen mutta itsepäinen poika, joka kävelee hitaasti veljiensä perässä.” Näin kuvaili hänen isänsä aikoinaan kolmanneksi vanhinta poikaansa. Poikamaisia leikkejä ja urheilua Lauri harrasti, kuten poikien tapa on aina ollut. Kaunoluistelukilpailuissa Mikkelissä hän sai kerran jopa ensimmäisen palkinnon.

Laurin tultua ylioppilaaksi alkoi ajanjakso, josta hän ei mielellään myöhemmin puhunut. Hän ryhtyi lukemaan lakia, mutta ei milloinkaan valmistunut. Vuonna 1915 tapahtui Laurin elämässä ratkaiseva käänne. Hän liittyi niiden intomielisten nuorten joukkoon, jotka muodostivat Jääkäripataljoona 27:n. Jääkäriaika tuli täysin muuttamaan hänen elämänsä kulun, sillä vapaussodan jälkeen hän jäi itsenäiseen Suomeen perustettujen puolustusvoimien palvelukseen. Todellisesta rauhan miehestä tuli näin nuorukaisten kouluttaja sodan varalta.

Lapsilleen Lauri oli hyvä ja lempeä isä. Ei hän juuri ääntään korottanut puhumattakaan että olisi meitä kurittanut. Äiti-Martta kyllä kirjoitti, että Lasse mielellään leikkii pikku tyttönsä kanssa, kun vaan viittä minuuttia kauemmin ei tarvitse sitä tehdä. Mutta hän myös kirjoitti: “Lasse niin nätisti ja rauhallisesti koko yönkin valvoi sairaan tyttönsä kanssa.”

Lauri eli miehuusvuotensa vilkasta ja toimeliasta elämää. Hänellä oli paljon ystäviä ja tuttavia sekä armeijassa että siviilissä. Hän oli toimelias ja hauska seuramies, joka hyvän muistinsa ansiosta osasi elävästi kertoa tarinoita ja tapahtumia. Ystävilleen hän oli uskollinen niin ilon kuin surun päivinä. Musiikista hän nautti suuresti ja soitti itsekin aikanaan jonkin verran pianoa. Suomalaisen Klubin pitkäaikainen isännyys antoi Laurille paljon sekä työtä että hupia. Mielenkiintoa vielä lisäsi klubin uuden talon rakentaminen hänen isäntäkautenaan.

Lauri kirjoitti koneella puhtaaksi isänsä muistelmat ja osan niistä hän myös käänsi suomenkielelle. Lisäksi hän kirjoitti puhtaaksi isänsä viikoittaiset kirjeet sisarilleen vuosilta 1916-24. Hän suomensi myös kenraali Östermanin muistelmat ja Eirik Hornborgin jääkäriaiheisen teoksen. Suuritöinen ja paljon aikaa vaatinut työ oli hänen laatimansa sukuselvitys Gulineista. Päiviensä loppuun saakka hän säilytti henkisen vireytensä ja sotilaan suoran ryhdin.”
(Anna-Liisa Arimo, Pitäkää yhtä – Håll ihop, 2005)

Martta Pinomaa (1891–1969)

Martta Kanto syntyi Helsingissä Fredrik ja Wilhelmina Kannon kuusilapsiseen perheeseen. Hänen isänsä toimi Grönqvistin talon isännöitsijänä. Perhe asui Esplanadin ja Kluuvikadun kulmassa. Martta joutui keskeyttämään opintonsa 1906, kun perheen äiti kuoli Martan ollessa 16-vuotias. Vanhimpana tyttärenä kodinhoidollinen vastuu siirtyi hänelle, ja opinnot vaihtuivat kotitaloustöiden opetteluksi. Näissä Martta kehittyikin hyvin taitavaksi ja hän kävi myös alaan liittyvän kurssin. Koulunkäynnin keskeydyttyä Martalla ei ollut enää mahdollisuutta parantaa kielitaitoaan. Kaksikielisenä hän tunsi hallitsevansa puutteellisesti sekä ruotsin että suomen kielen.

1910-luvun alussa Martta tutustui Lauriin. Avioliittoa kuitenkin lykättiin Laurin lähdettyä jääkärikoulutukseen Saksaan 1915. Laurin ollessa Lockstedter Lagerissa ja myöhemmin vapaussodassa Martta asui Ristiinan pappilassa. Kun Lauri palasi kotiin, heidät vihittiin 4.6.1918. Avioitumisen jälkeen Lauri jäi puolustusvoimien palvelukseen, ja perhe muutti kasarmilta toiselle. Koska Suomi oli vasta itsenäistynyt, valtion maksamat palkat olivat hyvin alhaiset. Martta selvisi taloudenpidosta hyvin. Perhe muutti yhteensä 26 kertaa, mutta Martta oppi kotiutumaan nopeasti uuteen ympäristöön ja saavutti mainetta kutsujen ja pitojen loistavana emäntänä. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Hän virkkasi, kutoi ja ompeli koneella perheelleen vaatteet. Hän oli mukana sotilaskotitoiminnassa sekä Lotta Svärd -järjestön työssä. Laurin opiskellessa sotakorkeakoulussa 1920-luvun puolivälissä Martta löysi ratkaisun perheen isän opiskelun aiheuttamaan tilapäiseen rahattomuuteen, koska Suomen armeija ei maksanut opiskeluajalta palkkaa eikä tarjonnut työsuhdeasuntoa. Martta osti Helsingistä Fridhäll-nimisen täysihoitolan. Perhe muutti sinne asumaan ja Martta elätti perheen hoitamalla täysihoitolan vieraita kahden vuoden ajan. Laurin valmistuttua sotakorkeakoulusta täysihoitola myytiin ja liiketoiminnan havaittiin olleen taloudellisesti onnistunut ratkaisu, koska siitä jäi jopa vähän voittoa.

Martta oli luonteeltaan rauhallinen ja seurallinen. Hän kävi kirkossa aina sunnuntaisin. Martta luki monenlaista kirjallisuutta sekä suomeksi että ruotsiksi. Tästä hän sai paljon virikkeitä, joiden ansiosta hän oli erinomainen seuraihminen. Lapset saivat huomata äitinsä muistin olevan aivan rajaton. Martta muisti kaikkien tapaamiensa ihmisten kasvot, nimet ja sukulaissuhteet sekä sen, missä ja milloin hän oli heidät tavannut. (Juhani Gulin, Pitäkää yhtä – Håll ihop, 2005)