Suvun ylioppilaiden ajatuksia vuodelta 1994

yo-lakki

Suvun kolmelta nuorelta kysyttiin mietteitä elämästä ja sukuseuran toiminnasta. Monikaan asia ei ole muuttunut viime vuosikymmeninä. Nuoret tänä päivänä pohtivat samanlaisia asioita, kuin sukumme nuoret vuonna 1994.

**

Itse asiassa en ole ehtinyt edes muistelemaan edellisiä syksyjä, olen ollut liian kiireinen. Rytmin elämääni antavat tällä hetkellä Suomen puolustusvoimat.  Armeijan jälkeen pyrin lukemaan lakia. Sisään ei ole helppo päästä, mutta yritän parhaani. Suomessa opiskelijan asema on aika hyvä, varsinkin, jos asuu vielä kotona. Toimeentulon turvaa opintotuki, joka on enemmänkin kuin riittävä. Muissa maissa opiskelijoiden olosuhteet eivät ole yhtä hyvin kuin Suomessa. Itselläni ei ole varsinaisia odotuksia suvun suhteen.

**

Mennyt vuosi on ollut minulle suurten muutosten aikaa. Tuttu ja turvallinen kouluelämä on jäänyt taakse. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen halusin pitää pitkän kesäloman ennen armeijaan menoa. Jatko-opiskelusuunnitelmat ovat kohdallani hieman epäselviä. Olenkin ajatellut, että käyn armeijan ensin ”pois alta” ja mietin sitten mitä teen. Suvusta haluaisin sen verran kommentoida, että mielestäni sukulaisten ei pitäisi odottaa näkevänsä minua kovin usein kokouksissa. Tämä siksi, että varsinkin nyt armeijan aikana minulla on varsin niukasti vapaa-aikaa, ja toiseksi siksi, että viimeisimmissä kokouksissa (esim. Kiljava) olen todennut, että muut nuoret eivät kokouksissa käy.

**

Tämä syksy on ollut minulle hyvin tärkeää aikaa. Olen kiinnostunut hotelli- ja ravintola-alasta ja aion pyrkiä sitä opiskelemaan. Opiskelupaikan saaminen haluamaltaan alalta on mielestäni aivan liian vaikeaa. Pääsykokeet on tehty niin vaikeiksi, että niihin pitää lukea kuukausia, jopa puolikin vuotta. Suvusta: olin melko pettynyt todetessani ikäisteni nuorten vähäisen läsnäolon Kiljavan sukukokouksessa elokuussa. Haluaisin tavata myös ikäisiäni eli NUORIA. Me nuorethan olemme jatkossa ne, jotka pitävät sukua koossa, sitten kun omat vanhempamme eivät enää jaksa. Toivonkin, että lukiessani juttua Pinon Sanomista olisi joku muukin nuori vaivautunut paikalle. Sepä vasta hauskaa olisi!

Alkuperäinen teksti:
(Pinon Sanomat 15_1994)